Mitä sanot kahden ensimmäisen minuutin aikana

Sanoa mitä aikoo tehdä on helpompaa kuin esittäytyä

Kysymys, joka pysäyttää ne, jotka eivät ole koskaan kokeilleet, on aina sama: mistä puhun tuntemattoman kanssa puoli tuntia? Vastaus on, ettei sinun tarvitse puhua itsestäsi eikä puhua puolta tuntia. Sinun täytyy sanoa yksi asia alussa: mitä aiot tehdä seuraavien kahdenkymmenenviiden minuutin aikana.

Marshall Rosenberg erottaa vuoden 1999 kirjassaan havainnon arvostelusta: sanoo mitä näkee sen sijaan, mitä ajattelee itsestään. Tässä se muuttuu kätevä säännöksi. "Viimeistelen kolmatta lukua" on havainto. "Minun on ihan pakko kuroa kiinni, olen aivan jäljessä" on arvostelu itsestä, ja se kuormittaa painolla, jota kumpikaan ei tarvitse.

Chris Voss painottaa vuoden 2016 kirjassaan, kuinka paljon saa aikaan toistamalla toisen viimeisiä sanoja kysymysten sijaan. Sessiossa se vaatii melkein ei mitään: "aha, gradu" on jo kaikki, mitä sen tarvitsee olla, eikä se pakota ketään sanomaan enempää.

Dale Carnegie asetti saman asian keskiöön vuoden 1936 kirjassaan: kiinnostuneena oleminen on vähemmän vaivalloista kuin yrittää olla kiinnostava. Kahdessa minuutissa se on myös ainoa sopiva tapa.

Kolme lausetta, jotka riittävät

• "Seuraavan kahdenkymmenenviiden minuutin aikana kirjoitan sähköpostia, jota olen lykännyt kolme päivää."
• "Luen neljättä lukua. En tiedä, kuinka kauan siihen menee."
• "Minun pitää vain päästä alkuun, sitten nähdään."

Ne ovat tarkoituksella lyhyitä. Lause, jossa on tehtävä ja kesto, tekee kaksi asiaa kerralla: se kertoo toiselle, että hän voi istua rauhassa hiljaisuudessa, ja kertoo sinulle, että olet juuri sitoutunut jonkun edessä.

Mitä sinun ei tarvitse sanoa

• Ei tarvitse kysyä, mitä kuuluu: se ei ole kysymys vaan kohteliaisuusfraasi, ja täällä sen voi jättää väliin.
• Ei tarvitse perustella tehtävää tai selittää, miksi on jäljessä.
• Ei tarvitse täyttää hiljaisuutta: hiljaisuus ei ole aukko, joka pitäisi peittää, vaan se asia, jonka vuoksi olette molemmat paikalla.
• Ei tarvitse jakaa ruutua: se, mitä teet, pysyy sinun omanasi.

Lopuksi, kahden viimeisen minuutin aikana, kerrot, miten meni. Sekin riittää yhdellä rivillä: "valmis", "puolivälissä", "ei mitään, huono päivä". Se on siellä päättämistä varten, ei raportointia.

Jos et halua puhua ollenkaan, voit pysyä mykistettynä koko ajan.